Hassuja Juttuja (2001 - 2002)
-
24. joulukuuta 2002.
Nythän on jouluaatto. Voi vittu.
Jos oikein muistan, niin 24.12.2001 oli myös joulu.
Ne eivät varmaan ikinä lopu.
-
23. marraskuuta 2002.
Olen laiminlyönyt kotisivujeni ylläpidon.
Olen laiminlyönyt itseni.
Kaiken pitäisi olla parhain päin, mutta kun ei ole.
Minusta tuntuu siltä niinkuin asiat kaatuisivat päälle. Kaikki mukavatkin asiat ovat liittoutuneet minua vastaan.
Viime päivinä en ole kyennyt ajattelemaan mitään.
Pidän itseäni älykkäänä ja taiteellisena. Mutta kun koitan ajatella tai tehdä jotain luovaa, huomaan olevani ikään kuin sumussa. En pysty keskittymään.
Kävin tänään katsomassa Kalervo Palsan näyttelyä Helsingissä.
Palsa on mielestäni väärinymmärretty vielä tänäkin päivänä. Näyttelyä oli markkinoitu sekopäiden pornomessuina eikä hyvänä taiteena, vaikka se oli paljon enemmän jälkimmäistä kuin ensimmäistä.
Ehkä tunteeni tästä laimenevat päivien kuluessa, mutta tällä hetkellä Palsa on kaikkein eniten arvostamani taiteilija.
Palsa on myös ensimmäinen impressionisti jota en ole halunnut potkaista mahaan.
Näyttely pisti ajattelemaan ja tajuamaan kaikenlaista taiteesta ja itsestäni. Ehkäpä pystyn sen avulla vetämään itseni pois tästä pysähtyneisyyden tilasta.
Ostin torilta karvalakin.
-
27. lokakuuta 2002.
Tänään asensin Athloniini lerppuaseman.
Ilman ei voi helvetti elää.
Olen kova jätkä.
...
Asensin myös PC-emulaattorin kautta koneeni käyttöjärjestelmäksi DR-DOS 6.0:n.
Se on kuin MS-DOS mutta kovempi.
Olen ihan kauhea retro.
Ja sitten huomasin että se reppana emulaattori ei tue lerppuasemia.
Ja suututti.
-
20. lokakuuta 2002.
Päätin leikata viinanjuomista.
Ääh.
Olen henkisesti totaalisen lukossa.
Mutta se ei johdu siitä viinanjuonnin leikkaamisesta.
Se johtuu kauheasta teiniangstista. Kai.
Ainakaan kukaan ei pääse vittuilemaan siitä, kun sanon itse että se on teiniangstia.
Vieraskirjasta tuttu Saara oli viime viikonloppuna käymässä täällä.
Menimme ihmisten kanssa juomaan viinaa ja katsomaan animea.
Tutustuin Saaraan siis alun perin Prometheus-leirillä. Hän oli apuohjaajani. Siksi tunnemme toisemme.
Jep jep jep.
Kävin jokin aika sitten hautausmaalla katsomassa hautaa johon oli haudattu eräs tyttö joka oli ollut kanssani samalla luokalla koko yläasteen.
Hän oli kuollut kesällä kolarissa. En tuntenut häntä kovin hyvin.
Käyntiin ei sinänsä liittynyt mitään erityisen tunteisiinvetoavaa, mutta yksi seikka hieman harmitti tai ainakin ihmetytti.
Hautakivessä oli risti ja enkeli, ja haudan vieressä oli myös kiinteä lyhtyteline jonka päässä oli risti.
Kuitenkin tiesin ihmisestä ainakin sen että hän oli ollut varsin hyvin selvillä omasta uskonnollisesta kannastaan, joka oli ateismi.
Joten ihmettelin vain, etteivät voineet hänen katsomustaan sen vertaa kunnioittaa. Kun se hautakivi oli kuitenkin häntä varten teetetty.
Mutta eipä tuo tietysti minulle kuulu.
-
10. lokakuuta 2002.
Tulin Pietarista viime viikonloppuna. Siellä oli aika komeaa.
Ostin taskumatin jossa on sirppi ja vasara.
Ostin myös sytkärin jossa on sirppi ja vasara.
Ostin näiden lisäksi karvalakin jossa on sirppi ja vasara.
Se on tekokarvaa, joten se ei ole kovin lämmin. Toisaalta se oli halpa.
Venäjällä oli sellainen rento wannabe-herrasmiesten meininki.
-
20. elokuuta 2002.
Muistelin juuri viime Assemblyä.
Nukahdin yhdessä vaiheessa penkilleni.
Nukuttuani 5-6 tuntia tunsin kuinka toista säärtäni tökittiin jollain kylmällä.
Potkaisin jalkaani rivakasti, toivoen tunteen loppuvan.
Se alkoi kuitenkin heti uudestaan.
Ponnahdin pystyyn ja päästin satunnaisen ryöpyn kirosanoja.
Vieressäni oli naispuolinen järjestyksenpitäjä, joka selosti ettei penkeillä saa nukkua.
Olin täysin tokkurassa, mutta muistaakseni kylmä esine jota oli tökitty jalkaani vasten oli ollut taskulampun metallivarsi.
Minulla on valvojasta vain yksi välähdyksenomainen muistikuva.
Hänellä oli mustat hiukset ja hän oli hieman itseäni lyhempi.
Otin korvatulpat pois korvistani ja selostin unisena kuunnelleeni musiikkia.
...
Samassa Assemblyssä juoksin Vesan perässä käytävällä ja hakkasin häntä rullalle käärityllä patjalla.
Löin kerran jotain ohikulkijaa vahingossa naamaan patjalla.
En kuitenkaan kuullut hänestä sen jälkeen.
Ei se ollut hauskaa.
Se oli noloa.
...
Ircistä poimittua. Väsymys oli kova.
...
Kaikkea muutakin hauskaa tapahtui.
Voisin kertoa siitä, miten sain R-kioskilta Red Bullin puoleen hintaan.
Tai siitä miten Antin kone hajosi.
Tai siitä kun ostin mulkoilevalle järjestyksenvalvojalle energiajuomaa.
Tai siitä miten sain kylmälaukkuni pidettyä kylmänä. Tai siitä kun minulla ja yhdellä toisella tyypillä oli leditaulujen kautta käytävä flame-sota. Tai siitä kun ajoin täyteen lastatuilla kärryillä betoniuraan ja tietokoneita lensi pysäköintihallin betonilattialle.
-
29. toukokuuta 2002. Kaikki män.
Forkkasin kovoni äsken, vahingossa.
Tai en forkannut, mutta tuhosinpa kuitenkin FAT:in.
Tai siis Windows 98 tuhosi, en minä. Tietenkään.
Ja minulla ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä backuppejakaan, koska minulla on polttava CD-asema ja monta tyhjää CD-RW-levyä.
Nyt pitää kuunnella death metallia.
Toivottavasti löydän jostain kivan ohjelman joka kirjoittaa tilanvaraustaulukkoni uudestaan.
-
27. toukokuuta 2002. Tästä tulee hyvä päivä.
Heräsin tänään outoon oloon.
Ikään kuin joku olisi pyydystänyt ison, liukkaan nahkiasien ja kuumentanut sitä paistinpannulla kunnes se olisi sulanut mustaksi, paksuksi ja nihkeän hajuiseksi öljyksi.
Sitten se olisi hierottu minun päänahkaani.
Jumalatonta.
Suuni maistuu siltä kuin siellä olisi ollut iso, hikinen villasukka.
Sen lisäksi olen mustelmilla ja pienillä haavoilla.
Sormenkynsieni ympärillä oleva iho on täysin rikki.
Miksi?
En minä ole tehnyt mitään kummaa vähään aikaan.
-
28. maaliskuuta 2002. Munakasta pääsiäistä.
Näin hiljattain kaupassa pari pussia "pääsiäisruohoa".
Mitä.
Se on rairuohoa, senkin lukutaidottomat äidinkieltä vääristelevät desantit.
Rairuohoa eikä mitään pääsiäisruohoa.
Pääsiäisruoho tuo mieleen rastapäitä eikä mullasta nousevia pieniä korsia.
-
17. maaliskuuta 2002. Uudelleenorganisaatio!
Vaihdoin tämän sivun järjestyksen.
Nykyään vanhat jutut ovat alhaalla.
Eläköön sienet ja Don Hertzfeldt!
-
1. maaliskuuta 2002. Lenin.
Olin koko tämän päivän väsynyt.
Iltapäivällä kyllästyin väsymykseen.
Keitin pannullisen Lenin-museosta ostettua Lenin-maustekahvia, jossa on pähkinöitä.
Juodessani kahvia uusi energia virtasi suoniini, ja muistelin Leninin mahtia.
Ostin hiljattain tuosta myymälästä myös kullanvärisen Lenin-patsaan.
Pistin patsaan monitorini päälle levittämään positiivista auraa.
Uudessa koneessa on nyt verkkokortti. Siirrän sinne vanhan koneen MP3-tiedostoja.
-
21. helmikuuta 2002. Olen toipumassa flunssasta.
Uudessa koneessani ei ole vielä verkkokorttia.
Siirrän suurikokoisia ajureita vanhasta koneesta uuteen diskettien avulla.
Se ei ole kivaa, ja disketeilläkin on jo hiki.
Minulla on vieressäni pullollinen vettä, joka maistuu flunssalta, enkä juo sitä ennen kuin se alkaa maistumaan joltain muulta.
-
20. helmikuuta 2002. Kone saatiin toimimaan eilen.
Lahis huomasi että koneen emolevy oli oikosulussa koteloon.
No, nyt on tuokin koettu.
Vanhan tietokoneeni ruudulla sataa tällä hetkellä lunta.
Se taisi kaatua.
-
14. helmikuuta 2002. Ystävänpäivä!
Tänään on ystävänpäivä!
Ystävänpäivää kunnioittaakseni hankin itselleni uuden parhaan ystävän, joka saapuu tänne ensi viikolla.
Hänen nimensä on AMD Athlon XP 1800+ ja hän ymmärtää minua niin hyvin.
Voisin viettää tuntikausia aikaa hänen kanssaan.
Itseasiassa se varmaan on kohtaloni.
-
Jokainen joka ostaa Intelin prosessorin koneeseensa on surkuteltava ja mitään ymmärtämätön vähämielinen.
Ja saa potkut härvelikerhosta.
-
13. helmikuuta 2002. Elämä on kovin epätodellista.
Näin viime yönä unen, jossa skorpioninhännällä varustettu dingo lamaannutti minut ja söi mahani.
Se oli ikävin uni mitä olen nähnyt moniin vuosiin.
Silti se oli tavallaan kivaa jälkikäteen.
-
30. tammikuuta 2002. Tiedän nykyään miksi minua närästää. Se johtuu siitä, että kävin pari päivää sitten lääkärissä.
Lääkäri laittoi suuhuni letkun ja kertoi, että letkun laittamista suuhun kutsutaan gastroskopiaksi.
Gastroskopia oli huomattavasti ikävämpää kuin mikään muu fyysinen käsittely, mitä muistan hiljattain kokeneeni.
Se kuitenkin loppui, lopulta, ja lääkäri ryhtyi selittämään minulle havaintojaan.
Jokin mahalaukkuni osa ei kuulemma pidä minusta ja siksi se yrittää syövyttää minut kuoliaaksi mahahappojen avulla.
Minulle annettiin pieni vihkonen, jossa kerrottiin erilaisia keinoja miten vihaisen mahalaukun osan saa iloiseksi.
Suurinpiirtein ensimmäinen lause ensimmäisellä sivulla oli: "Lopeta kahvinjuonti"
Elämä on täynnä vääryyttä.
-
24. joulukuuta 2001. Toivotan kaikille hyvää joulua.
Joulupukki.
Mmmm!
Sain joululahjaksi tuikean Che Guevara-paidan Tampereen Lenin-museosta.
Ja urheilukassin. En urheile, mutta siihen voi laittaa Che Guevara-paitoja.
Minulla oli ihan kiva joulu. Toivottavasti teilläkin kaikilla oli.
-
17. joulukuuta 2001. Yritin pitkästä aikaa ohjelmoida C++:lla.
Aluksi aivoni menivät ryppyyn ja juoksivat pois.
Kun olin kasvattanut uudet aivot, sain aikaiseksi hyvää ja toimivaa koodia.
Sitten yritin taas tehdä jotain liian vaikeaa, ja lopputuloksena olen ainoastaan ahdistunut.
No nyt se alkoi jo hellittää.
Voi taas jatkaa koodaamista.
-
2. joulukuuta 2001. Huomasin, että Winamp lukee Impulse Trackeja väärin.
Kokeilin saada äänen ikäänkuin värisemään käyttämällä "note cut"-efektiä arvolla 1.
Modplug Tracker, jolla kappaletta sävelsin, soitti ihan kiltisti sen oikein. Winamp sen sijaan katkaisi äänen kokonaan ensimmäisen note cutin tullessa.
Hah. Mikä luumu tuonkin on koodannut.
Winamp soittaa modeja kyllä muutenkin ihan kummalla tavalla.
Siinäpä päivän hyödytön tietoisku.
EI KIINNOSTA. TUUKKA MENE POIS.
Häh.
TUUKKA. ANNA OLLA.
No minun sivuni. Kai minä nyt saan kirjoittaa tänne.
TUUKKA. MYRKYTÄT INTERNETIN JO KAMMOTTAVALLA OLEMUKSELLASI. SITTEN SINULLA ON VIELÄ TYHMÄT JUTUT.
Hei, en halua puhua kanssasi, mene pois. Ei tarvitse käydä täällä jos ahdistaa.
TUUKKA KUOLEEEEEE.
Huoh.
TUUKKA KUOLEEEEEE.
Ääh. Mene nyt vain pois. Netissä on huonompaakin kamaa.
RAAARGH MINÄ SYÖN TUUKAN.
Muutenkin ollut päivä ihan hanurista, niin sitten joku hyypiö tulee aukomaan päätään.
TUUKKA PALAA.
Ei pala. Mene pois, tai itken vuolaasti.
PALAAAA.
Anna olla.
TUUKKA OLET RUMA.
Ihan sama.
TUUKKA MENE SIRIUSPLANEETALLE.
Olisinpa tosi iso ja voisin murhata kaikki.
...
...
...
Hmm. Jooh.
Päivän saldo tuli purettua.
-
4. marraskuuta 2001. "Poistin juuri tuon Nimda-tuttavuuden koneeltani. Ainakin luulen poistaneeni."
Jälkikäteen arvioituna tuo oli lähestulkoon koomisen pahaenteinen lause.
Nimda nimittäin teki comebackin, koska olin ollut älykäs kuin tiili ja ajanut F-protilla ainoastaan pikatarkistuksen ajatellen, että virukset ovat vähäpätöisiä pikku räpellyksiä jotka voi kyntää koneelta kuka vain.
Niin, totesin siis infektion palanneen kun kone meni polvilleen ja outoja tiedostoja ilmaantui kaikkialle.
Ajoin sitten läpikotaisen skannauksen joka kesti huomattavan kauan (kun on kolme kovalevyä).
Kas vain, se löysi ja tuhosi vaikka kuinka monta hämärää takaovitiedostoa, mitä pikaskannaus ei ollut havainnut.
Opinpahan hieman nöyryyttä.
-
5. lokakuuta 2001. Sarjassamme "Ei-toivottuja tapoja aloittaa iltapäivän vietto":
Poistin juuri tuon Nimda-tuttavuuden koneeltani. Ainakin luulen poistaneeni.
Ja asensin Eudoran, jonka jälkeen paistoin Outlook Expressin ja kaiken mitä se edustaa.
Tätä ennen minulla on ollut CIH ja Hybris Worm sekä kannettavallani joku kolmas, joka oli "Rogue"-jotain, mutta en muista enää.
Kello on nyt 2:14 aamulla. F-Prot tuli valmiiksi hetki sitten.
Olen syönyt viinirypäleitä ja tehnyt jotain älypeliä tässä odotellessani.
Paljon viinirypäleitä.
Ja kurkkupastilleja.
Se älypelikin tuli ratkaistua pari kertaa.
Nukkumaan en mene vielä hetkeen. Pitää vielä siivota kannettava. Siellä on sama virus.
Ja kaksi muutakin konetta. Niilläkin on sama virus.
Joo, oli kiva käyttää lähiverkkoa.
Huh huh. Nyt taitaa närästää.
-