Muutos Suomen huumausainepolitiikkaan
ensimmäinen versio valmistunut 18.7.2004
muokattu 26.7.2004
muokattu 20.8.2004
muokattu 30.3.2005
muokattu 4.5.2005
muokattu 21.5.2005
muokattu 14.7.2005
muokattu 27.7.2005
muokattu 30.5.2006
muokattu 21.7.2006
muokattu 31.1.2007

   Mielestäni nykyinen huumausainelaki ei toimi. Se tekee ihmisistä rikollisia tilanteissa, joissa heidän toimintaansa ei useinkaan voida perustellusti katsoa niin haitalliseksi, että rikoksen kriteerien pitäisi täyttyä. Ongelma koskee etenkin kannabista. Kannabiksen käyttäjiä löytyy kaikkialta Suomesta, kaikista yhteiskuntaluokista, eivätkä monet heistä kannabiksen käyttöään lukuunottamatta ole millään tavalla yhteiskuntakelvottomia. Kannabislainsäädäntö, jonka tarkoitus olisi suojella yhteiskuntaa ja yksilöitä, luo todennäköisesti lähinnä uusia yhteiskuntaan ja yksilöön kohdistuvia uhkia, ja sen suhteettomuus heikentää yleistä lainkuuliaisuutta, sillä ihmiset lakkaavat kunnioittamasta lakia, mikäli he eivät kykene kokemaan lakia oikeudenmukaiseksi.
   Kannabiksen kieltolain kannattajat toisinaan perustelevat kantaansa vetoamalla porttiteoriaan, jonka mukaan mietojen huumeiden käyttö johtaa asteittain kovien huumeiden käyttöön. Useimpien kovien huumeiden käyttäjien kohdalla tämä onkin totta, mutta porttiteorian kuvaama prosessi käynnistyy jo silloin kun kasvava nuori kokeilee ensimmäisiä kertoja alkoholia ja tupakkaa, jopa kahvia, joten porttiteoria ei ole pätevä argumentti nimenomaan kannabiksen laillistamista vastaan. Porttiteoria koskee kaikkia ihmisiä, jotka käyttävät mitä tahansa tajuntaan vaikuttavia aineita. Ihmisten enemmistö yksinkertaisesti ei vain siirry tietynvahvuisista aineista enää vahvempiin.
   On myös esitetty, että suomalainen lainsäädäntö tahtomattamme jopa tukisi koviin huumausaineisiin siirtymistä nimenomaan porttiteorian kuvaamalla tavalla, sillä jos on jo tottunut rikkomaan lakia käyttämällä vielä suhteellisen harmitonta kannabista, on käyttäjän henkinen kynnys vahvempiin huumeisiin siirtymiseen madaltunut, ja myös yhteys huumediileriin saattaa olla olemassa jo valmiiksi, jolloin sellaista ei tarvitse enää erikseen lähteä etsimään.

   Aloitan selventämällä sanastoa ja muutamia faktoja:
   Kannabis tarkoittaa marijuanaa, hasista ja kannabisöljyä, jotka sisältävät kannabinoideja. Kannabinoidit ovat kemikaaleja joiden tajunnantilaa muuttavien vaikutusten takia kannabista käytetään. Kannabista käytetään yleisimmin polttamalla sitä ja hengittämällä syntyvää savua. Kannabista voidaan myös käyttää syömällä sitä tai höyrystämällä sen sisältäviä päihdyttäviä aineita lämmön avulla ja hengittämällä tätä höyryä.
   Sana kannabis voi tarkoittaa myös kannabiskasvia itseään, ennen kuin siitä on valmistettu marijuanaa, hasista tai kannabisölyjä.
   Marijuana tarkoittaa hamppukasvin murskattuja lehtiä ja kukkia. Kannabiksen kotikasvattajat valmistavat kasveistaan useimmiten marijuanaa.
   Hasis tarkoittaa hamppukasvin pihkaa, johon on sekoitettu sideaineita. Se on marijuanaa tiiviimpää (sama määrä päihdyttävää ainetta mahtuu pienempään tilaan) ja siksi helpompaa salakuljettaa. Siitä ei myöskään päällepäin näe, mitä se sisältää, joten sitä on helppoa jatkaa muilla aineilla voiton kasvattamiseksi. Suurin osa järjestäytyneen rikollisuuden välittämästä kannabiksesta on hasista.
   Kannabiksen kasvattaminen itse ei ole kovin vaikeaa. Suomessa on huomattavasti kotikasvattajia, jotka kasvattavat hamppua ja valmistavat siitä kannabista vain omaan tai lähipiirinsä käyttöön. Tätä voitaneen pitää kannabiksen käytön harmittomimpana muotona. Vaihtoehtoisia tapoja kannabiksen tuottamiseen ja käyttäjille välittämiseen ovat:
   - Henkilö kasvattaa kannabista huomattavasti yli henkilökohtaisten tarpeidensa, myy sitä ammattimaisesti tai lähes ammattimaisesti, etsien aktiivisesti uusia asiakkaita.
   - Kannabis salakuljetetaan ulkomailta (yleensä hasiksena) järjestäytyneen rikollisuuden toimesta, jolle tuotot menevät.
   Kannabiksen käytön on todettu aiheuttavan mielenterveyden häiriöitä henkilöillä, joilla on jo olemassaoleva (vaikkakin ehkä piilevä) taipumus niihin. Tämä lienee kannabiksen merkittävin haitallinen vaikutus käyttäjään. Oman alttiutensa psyykkiseen sairastumiseen voi jossakin määrin arvioida tutkimalla sukutaustojaan. Käytön tiheydellä ja otettujen annoksien suuruudella on huomattava vaikutus psyykkisten häiriöiden ilmaantumisen riskiin, ja monesti käytöstä aiheutuneet mielenterveyden häiriöt ovat parantuneet käytön lopettamisen myötä suhteellisen nopeasti. Kannabiksen on todettu aiheuttavan riippuvuutta, mutta riippuvuus on paljon lievempi kuin alkoholin tai nikotiinin aiheuttama riippuvuus. Ei vallitse yksimielisyyttä siitä, vaikuttaako kannabiksen polttaminen hengityselimistöön tupakan tavoin lisäten esimerkiksi syöpäriskiä, mutta tätä pidetään mahdollisena. Akuuttiin kannabispäihtymykseen liittyvä koordinaation heikkeneminen lisännee myös onnettomuusriskiä, mutta ilmeisesti kannabispäihtymys ei kuitenkaan lisää halua poikkeuksellisten riskien ottamiseen. Vertailun vuoksi laillinen päihde alkoholi voi todistetusti aiheuttaa vaikeaa riippuvuutta, mielenterveydellisiä ongelmia, syöpiä ja muita kuolemaanjohtavia sairauksia sekä väkivaltaa, poikkeuksellista riskien ottamista, onnettomuuksia ja tappavia yliannostuksia.
   Harvemmin kannabiksen kieltolain kannattajat väittävätkään, että kannabis olisi alkoholia tai nikotiinia vaarallisempaa, sillä käytettävissä oleva tieteellinen todistusaineisto viittaa pikemminkin päinvastaiseen. Mieluummin he korostavat esimerkiksi sitä, että kun alkoholin ja nikotiinin aiheuttamat kansanterveydelliset haitat ovat jo valmiiksi näin suuret, kannabista ei heidän mielestään kaivattaisi enää lisäämään haittoja. Epäilemättä tässäkin puheessa on perää ja tarkoitus on hyvä, mutta haittojen vähentäminen kieltojen, valvonnan ja rangaistusten avulla on käytännössä osoittautunut sekä kalliiksi että tehottomaksi strategiaksi. Oikeusprosessit ja rangaistukset ovat monesti aiheuttaneet käyttäjille suurempaa vahinkoa kuin kannabiksen käyttö olisi luultavasti ikinä aiheuttanut, eivätkä ne myöskään ole osoittautuneet hyviksi kannustimiksi käytön lopettamiseen, vaan käyttäjät usein jatkavat käyttöä saamistaan rangaistuksista huolimatta. Tyypillisesti käyttäjät kokevat elävänsä kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassa, jonka voisi havainnollisesti rinnastaa yhteiskuntaan, jossa olut olisi laitonta mutta viina sallittua. Tämä epäoikeudenmukaisuuden kokemus on jotakin, jota uskon olevan mahdotonta kitkeä ankarimmankaan lainsäädännön avulla, ja joka tulee pitämään kannabiksen käytön ilmiönä hyvissä voimissaan.
   Jotkut laillistamisen vastustajat ovat viime vuosina esittäneet sellaisiakin väitteitä, että kannabiksesta olisi hamppukasveja jalostamalla tehty vahvempi huume, kuin mitä se parikymmentä vuotta sitten oli, ja että se siksi pitäisi luokitella kovaksi huumeeksi kuten heroiini tai kokaiini. Jalostuksen avulla on siis lisätty kasvien kannabinoidipitoisuuksia. Nähdäkseni näissä väitteissä on kuitenkin menty liiallisuuksiin. Kannabinoidipitoisuuksien kasvaminen ei muuta esimerkiksi sitä tosiasiaa, etteivät kannabiksen vaikuttavat aineet suurissakaan määrissä annosteltuina aiheuta kovin vahvaa riippuvuutta. Kannabiksen liiallinen annostuskin, joka vahvemman kannabiksen avulla olisi helpommin saavutettavissa, johtaa lähinnä vain oksenteluun, sammumiseen tai nukahtamiseen, eikä tunneta yhtäkään tapausta jossa se yksinään olisi johtanut kuolemaan.

   En näe tilanteeseen mitään muuta hyvää ratkaisua kuin kannabiksen laillistamisen. Arvelen että laillistaminen tulee ennen pitkää myös tapahtumaan, mutta sen ajankohtaa en osaa arvioida. Kannabiskysymykseen suhtaudutaan hyvin nihkeästi monissa länsimaissa ja jostakin syystä etenkin Pohjoismaissa, vaikka nykymallille on tarjolla vakavasti otettavia vaihtoehtoja ja asia vaikuttaisi kiinnostavan äänestäjiäkin. Nihkeä suhtautuminen voi johtua päättäjiin kohdistuvasta kansainvälisestä painostuksesta. YK on tyypillisesti lähestynyt huumeongelmaa kieltojen, valvonnan ja voimakeinojen kautta, ja YK:n huumausaineyleissopimus velvoittaa sen ratifioineet maat ylläpitämään kannabiksen kriminalisaatiota. YK ei kuitenkaan ole onnistunut toiminnallaan merkittävästi helpottamaan huumeongelmaa, minkä se itsekin myöntää. Myös Yhdysvaltain War on Drugs -politiikka, jota sitäkin voidaan hyvin syin pitää epäonnistuneena, vaikuttaa tilanteeseen Yhdysvaltain poliittisen mahdin vuoksi. Hollannin ja monien muiden maiden esimerkki on kuitenkin osoittanut, että kannabis voidaan käytännössä laillistaa kansainvälisestä painostuksesta huolimatta. Periaatteessahan "coffee shopit" ovat laittomia Hollannissakin, mutta tätä lakia ei vain koskaan panna käytäntöön.
   Hollannin malli on osoittautunut kieltolakia paremmaksi ratkaisuksi, ja mielestäni samantyylinen malli voitaisiin ottaa käyttöön Suomessakin. Olen kuitenkin luonnostellut mielessäni myös vaihtoehtoista, kannabiksen kotikasvatuksen laillistamiseen perustuvaa mallia. Tämä "kotikasvatusmalli" on tämän kirjoitelmani se osuus, jota voitaisiin pitää jollakin tavalla omaperäisenä. Esitän sen seuraavaksi pääpiirteittäin. Tarkkoja numeromääriä tai tarkkaa sanamuotoa en yritä saavuttaa koska tietoni ja taitoni eivät välttämättä riittäisi sellaisten keksimiseen. Olen muotoillut tekstin niin, että ensin on "lakipykälä" ja sitten mahdollinen perustelu. Lakikirjaan näitä pykäliä ei tietenkään voitaisi kirjoittaa tässä muodossa kansainvälisen paineen vuoksi, mutta ehdotukseni koskeekin sitä, miten käytännössä menetellään.

18 VUOTTA TÄYTTÄNEET

-Eivät saa myydä, valmistaa tai hallussapitää hasista.
   Suurin osa ammattimaisesta huumerikollisuudesta Suomessa liittyy hasikseen. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin hasis on marijuanaa huomattavasti tiiviimpää, joten se soveltuu paremmin salakuljetukseen. Toiseksi, toisin kuin marijuanasta, hasiksesta ei voi päällepäin nähdä, mitä se sisältää, joten sitä on helppoa jatkaa erilaisilla aineilla myyntitulojen lisäämiseksi. Tiedetään tapauksia joissa nämä lisäaineet ovat olleet terveydelle paljon vaarallisempia kuin itse päihde. Toisinaan taitamattomasti tai välinpitämättömästi valitut lisäaineet ovat johtaneet jopa käyttäjän kuolemaan.
   Hasiksen kieltäminen yhdistettynä marijuanan ja kotikasvatuksen rajoitettuun sallimiseen johtaisi siihen, että kannabiksen käyttäjät alkaisivat siirtyä ostamaan marijuanaa kotikasvattajilta sen sijaan, että he ostaisivat hasista ammattimaisilta huumediilereiltä. Koska kannabis on Suomen ylivoimaisesti suosituin huume, tämä tulisi heikentämään tuntuvasti ammattimaisen rikollisuuden jalansijaa Suomessa. Myös kovien huumeiden käyttö tulisi vähenemään, sillä toisin kuin huumediilerillä, henkilöllä, joka vain kasvattaa kannabista kotonaan, ei ole kovia huumeita myytävänä, ja siten kannabiksen käyttäjien siirtyminen koviin huumeisiin tulisi vaikeammaksi. Kyseisen siirroksen tapahtuminen alkaisi edellyttää enemmän oma-aloitteisuutta käyttäjien itsensä osalta.
   Hasis ei ole kannabiksen käyttäjien keskuudessa mitenkään erityisen arvostettua verrattuna marijuanaan - pikemminkin päin vastoin. Koska hasiksen laatua on vaikea arvioida etukäteen, ja laatu joka tapauksessa on yleensä huono, on hasiksen mainekin huono. Useimmat käyttäjät tuskin siis haluaisivat hankkia tai vaivautuisivat hankkimaan nimenomaan hasista, mikäli marijuanaa olisi jo laillisesti saatavilla.

-Eivät saa käyttää moottoroituja kulkuneuvoja, aseita tai raskasta koneistoa kannabispäihtymyksen aikana.
   Tämä pykälä perustuu oletukseen siitä, että kannabispäihtymys lisää onnettomuusriskiä.

-Eivät saa kasvattaa kannabista huomattavasti yli omien tarpeidensa.
   Pykälän tarkoitus on estää ketään kasvattamasta niin paljon kannabista, että sen myyminen kävisi elinkeinosta, mutta toisaalta sallia ihmisiä kasvattamaan riittävästi kannabista omaan ja/tai tuttavien käyttöön, jotta sitä ei tarvitsisi ostaa muualta.

-Eivät saa ammattimaisesti kasvattaa tai myydä kannabista, kannabiskasveja tai kannabiskasvin siemeniä. Eivät saa myydä kannabista, kannabiskasveja tai kannabiskasvin siemeniä julkisilla paikoilla. Eivät saa myydä kannabista, kannabiskasveja tai kannabiskasvin siemeniä henkilöille, joiden täysi-ikäisyyttä he eivät pysty varmistamaan.
   Mikäli ammattimainen kannabiksen kasvatus ei ole laillista, kenelläkään ei ole laillisen elinkeinonsa puolesta painetta ryhtyä aktiivisesti myymään kannabista.

-Eivät saa myydä tai luovuttaa kannabista, kannabiskasveja tai kannabiskasvin siemeniä alaikäisille.
   Tämä pykälä perustuu oletukseen siitä, että kannabis on alaikäisille haitallisempaa kuin aikuisille.

-Eivät saa myydä kannabista, kannabiskasveja tai kannabiskasvin siemeniä ylihintaan.
   Oudolta kuulostavan pykälän tarkoitus oni ehkäistä skenario, jossa kannabiksen kotikasvattajat perustavat "laillisen pilven kartellin", mikä tekisi hasiksen laittomasta myynnistä halvemmalla kannattavaa. Pykälän ansiosta yleisessä tiedossa oleva ylihintaan myyvä kotikasvattaja voitaisiin ilmiantaa. Toinen syy pykälään on, että pykälä tekee suuren taloudellisen hyödyn tavoittelemisesta kannabista myymällä vaikeampaa. Pykälä saattaa olla osittain yhtäpitävä rikoslaissa jo olevan kiskontaa koskevan pykälän kanssa.

-Eivät saa ostaa kannabista, kannabiskasveja tai kannabiskasvin siemeniä myyntitarkoituksessa. Eivät saa hallussapitää kannabista, kannabiskasveja tai kannabiskasvin siemeniä enempää kuin mitä tarvitsevat omaan ja/tai lähipiirinsä käyttöön.
   Pykälän tarkoitus on estää yhtä henkilöä omistamasta kovin suuria määriä kannabista. Jos kannabista on erittäin paljon on syytä olettaa, että määrä on tarkoitettu myyntiin.

-Joutuvat maksamaan arvonlisäveroa kannabiskaupankäynnin yhteydessä.
   Verotuksen valvominen tulisi kieltämättä olemaan vaikeaa, mutta nähdäkseni tällainen pykälä kuitenkin tarvitaan. Suomessa tuskin voisi tai kannattaisi säätää lakia, joka sallisi laajamittaisen verottoman kaupankäynnin, varsinkin kun itse kauppatavara on päihdyttävä aine eli kannabis. Sitä paitsi jo kohtuullinenkin kannabiksen kasvattaminen ja myyminen voisivat tuottaa myyjälle huomattavia tuloja, vaikkei kasvatuksesta vielä varsinaista elinkeinoa saisikaan. Vaikka kaikkia kannabiksen käyttäjiä ei varmasti saataisikaan maksamaan veroja, tulisivat silti edes jotkut maksamaan ne, ja tilanne siten joka tapauksessa kohenisi nykytilanteesta, jossa kukaan ei maksa veroa kannabiskaupasta, ja jokainen kannabiksen kasvattaja ja käyttäjä on rikollinen.
   Tämän pykälän myötä pimeästä kannabiskaupasta tulisi siis pimeisiin töihin ja tv-lupamaksun maksamatta jättämiseen rinnastettava epätoivottava, mutta sinänsä yhteiskunnassamme jo valmiiksi läsnäoleva ja laajalle levinnyt ilmiö. Huomautan myös, että alkoholiinkin liittyy käytännössä huomattavasti pimeää rahansiirtoa esimerkiksi "hakupalkkoihin" ja pimeästi myytyihin juomiin liittyen, sekä tietysti kiljun ja toisinaan pontikan myyntiin liittyen, joiden valmistus jo sinänsä on laitonta, eli ei kannabis tässä suhteessa toisi päihdetilanteeseen paljoa uutta.
   Käytännössä tämä pykälä tarkoittaisi siis sitä, että kirjanpito kannabikseen liittyvästä kaupankäynnistä olisi toimitettava verottajalle.

-Eivät saa tuoda maahan tai viedä maasta suuria määriä kannabista, kannabiskasveja tai kannabiskasvin siemeniä. Eivät saa tuoda maahan tai viedä maasta hasista.

-Eivät saa vielä kannabista, kannabiskasveja tai kannabiskasvin siemeniä maihin, joissa ne ovat laittomia.
   Kyseiset maat tulisivat varmaankin arvostamaan tätä kieltoa.

ALLE 18-VUOTIAAT

-Joutuvat noudattamaan kaikkia samoja pykäliä kuin yli 18 vuotta täyttäneetkin.

-Eivät saa kasvattaa tai hallussapitää kannabista.

   Löydän ehdotuksestani, kotikasvatusmallista, seuraavia hyviä puolia:
   - Koska kotikasvatusmallissa hasis on kiellettyä ja marijuana ja kotikasvatus ovat rajoitetusti sallittuja, kotikasvatusmalli rohkaisisi kannabiksen käyttäjiä ostamaan aineensa kotikasvattajilta ammattimaisten huumediilereiden sijaan. Tämä tulisi tekemään ammattimaisesta huumerikollisuudesta taloudellisesti nykyistä kannattamattomampaa ja siten vähentäisi sen määrää. Lisäksi tämä tekisi kannabiksen käyttäjien siirtymisen kovempiin huumeisiin nykyistä vaikeammaksi, koska heidän kannabiksen käyttönsä ei olisi edellyttänyt heitä luomaan yhteyksiä ammattirikollisten piireihin, eivätkä he olisi vielä ylittäneet lain rikkomiseen vaadittavaa henkistä kynnystä. Lailla olisi tätä kautta vähentävä vaikutus myös kovien huumeiden käyttäjien määrään, mikä taaskin vähentäisi ammattimaisen huumerikollisuuden kannattavuutta Suomessa. Koska kovien huumeiden käyttäjät tyypillisesti tekevät muitakin rikoksia kuin huumausainerikoksia, lähinnä rahoittaakseen käyttönsä, myös nämä rikokset vähenisivät, jos kovien huumeiden käyttäjien määrä vähenisi. Nämä ovat kaikki merkittäviä etuja.
   - Kannabis pidetään siellä missä se jo on, eikä sitä viedä uusiin paikkoihin. Useiden yksittäisten ihmisten harjoittama pienimuotoinen ja järjestäytymätön kannabiksen kotikasvatus on yhteiskunnassamme jo valmiiksi läsnä oleva ilmiö, ja kaikista olemassaolevista kannabiksen tuottamisen ja käyttäjille välittämisen muodoista se lienee yhteiskunnalle harmittomimpia. Kotikasvatuksen suosiminen ei siis synnytä mitään kokonaan uutta kannabiksen tuottamisen ja käyttäjille välittämisen muotoa. Kotikasvatusmallin käyttöönotto ei myöskään edellytä uuden infrastruktuurin kuten coffee shopien rakentamista, eikä sen tuloksena synny ihmisiä, joiden laillinen elinkeino riippuu kannabiksen myynnistä. Kotikasvatusmallin käyttöönotto edellyttää pelkästään pienehköjä juridisia muutoksia. Näiden tekijöiden vuoksi, mikäli kotikasvatusmalli ei osoittautuisikaan toimivaksi, asiat olisi mahdollista palauttaa ennalleen. Täten kotikasvatusmalli soveltuu Hollannin mallia paremmin välivaihe- tai kokeilumalliksi.
   - Kotikasvatusmallin käyttöönoton jälkeenkin kannabiksen saatavuus tulisi luultavasti olemaan huonompi kuin alkoholin, koska aineen laillinen hankkiminen edellyttäisi yhteydenottoa kotikasvattajaan. Vaikka kotikasvatusmalliin siirtyminen lähes varmasti lisäisi kannabiksen käyttöä, huono saatavuus alkoholiin, tupakkaan ja kahviin verrattuna sekä yhteyden ottamisen kynnys luultavasti hillitsisivät ja hidastaisivat kasvua. Tässäkin suhteessa kotikasvatusmalli saattaa siis olla Hollannin mallia parempi.
   - Yksi Hollannin mallin ongelmista on se ristiriita, että vaikka coffee shopit ovat käytännössä laillisia, kannabiksen laajamittainen viljely ei ole laillista. Tämä on johtanut siihen, että coffee shopeissa myytävä kannabis on usein laittomasti kasvatettua, tai se on saatettu jopa salakuljettaa maahan - usein jostakin sellaisesta maasta, jossa kannabis on laitonta paitsi periaatteessa, myös käytännössä. Tämä salakuljetustoiminta on luultavasti järjestäytyneen rikollisuuden käsissä, joka myös kerää siitä syntyvät voitot. Kotikasvatusmallissa kaiken kannabiksen pääasiallinen lähde ovat kotikasvattajat eikä coffee shopien kaltaisia kannabiksen tukkuostajia ole, joten on epätodennäköistä, että samanlaista ongelmaa syntyisi kotikasvatusmallissa.
   - On käytännössä katsoen varmaa, että Suomessa laillisesti kasvatettua ja valmistettua kannabista tultaisiin salakuljettamaan jonkin verran sellaisiin maihin ja etenkin naapurimaihin, joissa kannabis on kiellettyä. Koska tällainen kannabis olisi marijuanaa, sen laajamittainen salakuljettaminen tulisi kuitenkin olemaan edes tavallista hankalampaa.

www.tuukkavirtaperko.net