| |
Päivänavaus
29.11.2003
Huomenta.
Nyt on taas päivänavauksen
aika. Yleensä päivänavaukset ovat uskonnollisia. Ne käsittelevät
raamatussa lukevia asioita. Niiden sävy on valistava ja ne on suunnattu
käännyttämään ihmisiä uskoon.
Henkilökohtaisesti uskonnolliset päivänavaukset ovat minun
mielestäni ankeaa kuultavaa. Itselläni on jo valmiiksi vakaa
näkemys uskonnollisista asioista, ja kun on kolme vuotta kuunnellut
samaa propagandaa, alkaa siihen kieltämättä enemmän
tai vähemmän leipääntyä.
Ajattelin että minulla on täysi oikeus heittää pari omaa ajatustani tähän
sekaan, vaikka siitä tuskin mitään hyötyä onkaan. Minulla ei ole mitään
aikomusta tehdä pilkkaa kenestäkään. Ei yksinkertaisesti huvita. Ei tee
mieli vaivautua sellaisen eteen. Nämä ovat vain omia, henkilökohtaisia
näkemyksiäni.
Jumalaa tai jumalia ei ole
olemassa.
En tiedä sitä varmuudella. Myönnän, että jumalia
voi teoriassa olla olemassa, vaikka emme ole sitä havainneet. Mutta
samassa mielessä kuin tiedämme, ettei esimerkiksi aaveita tai
ufoja ole olemassa, tiedämme myös ettei jumalia ole olemassa.
Tämä ei tietenkään ole lopullinen ja varma tieto.
Mutta se on rationaalinen ja todennäköinen arvio, niinkuin kaikki
muukin mitä käytännön elämässä pidämme
tietona.
Tämä arvio ettei jumalia ole olemassa, perustuu siihen, että
eri uskontojen esittämiä todisteita jumalasta tai jumalista
ei ole voitu vahvistaa puolueettomassa tutkimuksessa. Mitään
konreettista todistusaineistoa ei löydy. Sitäpaitsi eri uskonnot
väittävät eri asioita jumalista, eikä ole mitään
tapaa perustella mikä näistä väitteistä on oikea
ja mikä ei. Sitä ongelmaa ei oikein voi kiertää.
Jotkut ääriuskovaiset tosin väittävät jumalansa
tekevän 'ihmetekoja' vielä tänäkin päivänä,
mutta ne jäävät aina ilman selviä todisteita, uskovaisten
yrityksistäkin huolimatta. Tämän takia tiedeyhteisö
ei voi hyväksyä näitä 'ihmetekoja' totena. Mistään
'ihmetekoihin' liittyvästä sensuurista on myös turha puhua,
sillä tiedeyhteisö on liian suuri ja kansainvälinen, että
se kykenisi järjestelmälliseen sensuuriin tälläisella
alalla.
Tältä pohjalta joudutaan toteamaan, että jumaliin ei ole
uskomista niin kauan kun käytetään järkipohjaista
ja puolueettomuuteen pyrkivää ajattelutapaa.
Sillä tavalla ei tosin ole pakko tehdä. Itse asiassa uskovaiset
ovatkin kautta aikojen sanoneet, ettei jumalaa pidä yrittää
ymmärtää järjellä, vaan tunteella.
Mikäli järjen käyttö arviointivälineenä
kielletään, joudutaan kuitenkin tilanteeseen, jossa mitä
tahansa voidaan väittää, mutta mitään väitettä
ei voida kumota tai perustella säännönmukaisesti. Tällaisen
kaoottisen ajattelumaailman pohjalta ei ole mahdollista rakentaa kehittynyttä
yhteiskuntaa tai harkittua elämänkatsomusta. Eihän sellaisen
ajattelumallin avulla pärjää edes kaikkein yksinkertaisimmissakaan
tilanteissa. Itse asiassa ei ole mitään käytännön
aluetta, jolla tämä kaoottinen ajattelutapa tuottaisi säännönmukaisesti
hyviä tuloksia. Siksi voimme todeta että järkipohjainen ajattelutapa on
ylivoimainen siihen verrattuna, ja siksi järkipohjaista ajattelutapaa
tulee soveltaa.
Tietysti vaikka joku uskonto
olisi kuinka järjettömän kuuloinen, voidaan kysyä
mitä pahaa uskomisessa on, jos se tekee uskovaisen ihmisen onnelliseksi
tai rauhoittaa hänen mieltään.
Toki jokainen saa kuvitella maailman ja maailmankaikkeuden sellaiseksi
kuin haluaa. Jos kokee miellyttäväksi idean taivaasta tai paratiisista
tai nirvanasta, siihen saa tietysti uskoa, ja sitä saa käyttää
henkilökohtaisena voimavarana. Rukoilemisessa ja mietiskelyssä
ei ole mitään pahaa myöskään. Siihenkin saa minun
puolestani uskoa, että kaikki vääräuskoiset joutuvat
kadotukseen tai Helvettiin tai Limboon kuolemansa jälkeen, jos sellainen
kutkuttaa.
Mutta ongelmia syntyy siinä vaiheessa kun ihminen sekoittaa käytännön
elämän ja uskontonsa. Jotkut ääri-islamilaiset sotilasliikkeet
toimivat hyvänä esimerkkinä. Mieleen tuli myös esimerkiksi
Norsunluurannikon pähkähullu, tosin nykyään jo kuollut
diktaattori, joka pisti rutiköyhän ja nälänhädässä
olevan maan kansalaiset rakentamaan jättiläismäisen Pietarinkirkon
kopion keskelle viidakkoa, vaikka niillä rahoilla ja resursseilla
olisi voitu raivata peltoja, tehdä ruokaa ja kehittää yhteiskuntaa.
Että eihän tuossa mitään järkeä ole.
Tietysti pitää muistaa että uskonnon siirtäminen käytännön
elämään ei automaattisesti aiheuta ongelmia. Esimerkiksi
lähetystyöntekijöitä tuskin kukaan menee suin päin
kritisoimaan. Jos tarkkoja ollaan, niin on itseasiassa väärin
sanoa että uskonnon sekoittaminen käytännön elämään
aiheuttaa ongelmia.
Se mikä tarkalleen ottaen aiheuttaa niitä ongelmia, on uskonnon
sekoittaminen käytännön elämän moraalikäsitysten
kanssa. Uskonnolla voi kyllä täydentää jokapäiväisessä
elämässä voimassaolevia hyvää ja pahaa koskevia
käsityksiä, mutta sillä ei saa yrittää kumota
niitä. Eli toisin sanottuna esimerkiksi uskonnon varjolla tapahtuva
lähetystyö on enimmäkseen hyvä juttu mutta uskonnon
varjolla tehty toisin uskovien järjestelmällinen teloittaminen
on huono juttu.
Tähän moraaliin ja asioiden suhteuttamiseen liittyy myös
joidenkin ääriuskovaisten tarve tunkea uskontoaan joka väliin.
Toki uskonnosta ja omista uskonnollisista kokemuksistaan saa puhua, mutta
jotain rajaa siinäkin pitää olla. Jos jonkun on aivan pakko
paasata kaiken aikaa, on selvää että uskonto on ottanut
ihmisestä ylivallan ja tehnyt tästä orjan. Ja koska jumalia ei tieteellisesti
ajatellen ole olemassa, voidaan pointti kiteyttää siihen että mikäli
halutaan harjoittaa uskontoa, sitä tulee tehdä vain jos uskonto palvelee
ihmistä, eikä ihminen uskontoa.
Sen lisäksi on
olemassa yksi sellainen tietyssä mielessä huvittava psyykkinen häiriö. Se
tuli vaan tässä mieleen. En ole ihan varma sen nimestä, mutta muistaakseni
se oli Touretten syndrooma. Sillä on sellainen piirre, että sitä
sairastava ihminen kokee pakonomaisen tarpeen kiroilla ja puhua
kaikenlaisia ruokottomuuksia julkisessa tai jotenkin hankalassa
tilanteessa. Esimerkiksi hautajaisissa tai tutustuttaessa uusiin ihmisiin
tai vaikka kirkossa. Niin ajattelin vain että se olisi aika hassua jos
sellainen ihminen joutuisi pitämään päivänavausta. Että se vain kiroilisi
kaikille. Heh.
Hyvää
päivänjatkoa.
www.tuukkavirtaperko.net
|